Viime päivinä on jälleen noussut keskustelun aiheeksi työn laatu suomalaisessa rakentamisessa ja remontoimisessa. Olen seurannut kirjoittelua, sekä asiantuntijakirjoituksia että asumiseensa läpensä tyytymättömien kokemuksista tehtyjä kirjoituksia.
Merkillinen ilmiö, jos toimittaisiin oikein, ei olisi syytä kirjoitella. Olin tekemässä muutama viikko sitten Tapiolassa keittiöremonttia talossa, jossa oli samaan aikaan menossa putkiremontti. Yllätyin positiivisesti putkiremontin laatutasosta. Mainitsin mestarille, harvoin näen näin hyvää työn jälkeä putkiremontti työmailla. Hän kertoi, ettei ole kustannusrakenteeltaan yhtiön parhaita mestareita. Hän kertoi hänen työmaillaan olevan yhtiön kallein lopputulos, katetta jää hänen töistään vähiten. Tosin ei ole tullut tappiotakaan.
Tämä on merkille pantavaa, itse joka kannatan hyvää lopputulosta ennemmän, kuin jatkuvaa tuloksen seuraaamista, sillä uskon vakaasti vuosikymmenien kuluessa jäävän enemmän katetta ja vähemmän murheita, kun työ tehdään kunnolla kerralla valmiiksi. Olimme mestarin kanssa samaa mieltä siitä asiasta, ettei pintatöitä saisi koskaan teettää urakalla, sillä aina kun tietty työnopeus ylitetään, laatu laskee välittömästi. En kerta kaikkiaan usko siihen, että ainainen urakalla painaminen tuottaa laatua, joka kestää vertailun ajatuksella tehtyyn työhön verrattuna. Töitä tehdessä ajatuksen kanssa, mietitään työjärjestys, ehditään mittaamaan työkohde ja hahmottamaan etukäteen, mitä teen, miten teen ja milloin.
Itse olen huomannut järkyttävän eron työnopeudessani alan yleiseen työnopeuteen. Joku urakkamies asentaa keittiön jopa päivässä tai kahdessa. Itse en käyttäisi nimitystä ”asentaa” vaan pikemminkin kaapit potkitaan jonoon ja kiinni. Kun olen käynyt joskus katsomassa näiden urakkamiesten työnjälkeä, olen aina huomannut sen tosiasian, ettei minulla olisi rohkeutta edes ilmoittaa asentaneeni kyseistä keittiötä. Oma asennusnopeuteni on huomattavasti hitaampaa, työn jälkeen uskallan pää pystyssä luovuttaa keittiön tilaajalle ja kertoa, minä asensin tämän. Olen mielestäni ammattiylpeä ja syystä.
Remontin tai keittiöremontin kustannus ei ole suoraan verrannollinen tarjottuun hintaan. Tämänhän me kaikki tiedämme. Onko silti houkutus ottaa halvempi tai peräti halvin tarjous, vaikka kyseinen remontin tekijä antaisikin pienen tunteen siitä, että tämä voi epäonnistua. Näissä tilanteissa mielestäni kannattaa luottaa intuitioon. Yleensä tunne on oikeansuuntainen.
Moni asia on johtanut huonoon laatuun, on liian kiire, asennushintoja tingitään alaspäin, toimittaja tuijottaa vain kuluja, tilaaja haluaa saada valmiin kohteen mahdollisimman halvalla, yleinen välinpitämättömyys, ammattiylpeyden häviäminen. Yksi tekijä on tietysti ahneus, talouslehtien sivuilla ylpeillään hyvästä tuloksesta ja miten siihen on päästy. Harvoin sivuilta saa lukea, kuinka hyvää laatua me teemme tuloksen sijaan. Onko virhe rakennusalan yritysten pörssiin listautuminen, onko tuloksen tekeminen ja hyvän laadun symbioosi mahdotonta.
