Arkistot: heinäkuu 2013

Törmään aika usein ilmiöön, ihmiset eivät tahdo löytää pienelle remontille tekijää. Esimerkkeinä vaikkapa tasojen vaihto, kaapin vaihto, laatoituksen uusiminen jne. Isojen keittiöremonttien lisäksi teen myös pieniä remontteja. Pienin remontti jonka olen tehnyt – vaihdoin oveen kaksi saranaa.

Minusta on mielekästä tehdä välillä pieniä korjauksia, miksi vaihtamaan koko keittiötä, jos laatikosto on pettänyt, laatikot voi vaihtaa uusiin ja nykyaikaisiin. Pienillä remonteilla saa uutta keittiöön, ovien vaihdolla saa kummasti uutta ilmettä. Epäkäytännöllinen ja huono kaappi voidaan vaihtaa tai asentaa mekanismi tai laatikot.

Tasojen vaihdolla ja uusimalla laatoitus saadaan uusi ilme, jos ovet ja rungot ovat kunnossa, joskus pelkästään vetimet vaihtamalla saa keittiöön riittävän muutoksen. Ei aina kannata koko keittiötä remontoida, vaikka minun kannalta olisi parempi toimittaa uusi keittiö koneineen kaikkineen.

Parikymmentä vuotta sitten minulla oli asiakkaana ihastuttava vanha rouva, hän mietti ratkaisua verho-ongelmaan, hänellä oli yhden komeron oven paikalla verho, josta hän halusi päästä eroon. Ikänsä vuoksi hän ei halunnut remontoida koko keittiötä, se olisi ollut hänen mukaansa liian raskasta. Uusi ovi verhon tilalle ja viereinen komeron ovi uusittiin samanlaiseksi. Siinä oli helppo ja vaivaton ratkaisu.

 

Perustin yritykseni keskelle syvää lamaa 1993, nousu oli jo alkanut hitaasti. Silloin havaitsin laman vaikutuksen keittiösuunnittelussa, puuovien kysyntä oli tuolloin heikkoa. Nyt tilanne on saman suuntainen, puuovien kysyntä on laskenut, onko syynä taantuma vai sattuma. Sitä en voi varmuudella sanoa, näyttäisi siltä.

 

Kävin lomallani Lieksan Paaterissa taiteilija Eva Ryynäsen ateljeessa, kodissa ja kirkossa. Paljon on yksi ihminen luonut käsillään. Ihmeellistä. Kodissa huomioni kiinnittyi taiteilijan huonekaluihin ja keittiökalusteisiin, jotka hän pääosin oli itse valmistanut.

Keittiökalusteet olivat uskomattoman hienot, koko puusta ja osin kuvioveistetty. Ovissa kauniita kuvioita. Olin haltioissani. Siinä on jotain niin erilaista ajattelutapaa, näinkin voi tehdä. Jos ihmisellä on aikaa ja taitoa, ilman muuta kannattaa uhrata aikaa vaikka oman keittiön tekemiselle. Siinä on sellaista yksilöllisyyttä, joka on katoavaa.

Keittiösuunnittelussa pyritään aina yksilöllisyyteen, kalusteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti vakiokaappeja. Tämä on massatuotannossa oikein, hinnat olisivat huikeita, jos toimittaisin taitelijan Ryynäsen tavalla tehtyjä keittiöitä.

On ihailtavaa, Eva Ryynäsen elämäntyö on museoitu yhdessä hänen kotinsa kanssa, hänen keittiössään näkyy hänen elämän tyylinsä, askeettisuus ja kauneuden kaipuu. Ilmiölle on varmasti olemassa hienompiakin ilmaisuja, itselleni se avautui tällä tavoin.

 

 

 

Kaksikymmentä vuotta olen tehnyt keittiöremontteja mukavien ihmisten parissa. On aika antaa viimeistään nyt hyvää palautetta mainioista asiakkaistani. Päällimäinen tunnelma on luottamus, molemmin puolinen.

Suomalaisuuden parhaita puolia on luottamus, täällä on totuttu luottamaan ihmiseen. On huomattavasti mukavampaa työskennellä kun luotetaan, jos jatkuvasti epältäisiin jostain, niin työstä häviäsi ilo. Olen tehnyt keittiöremontteja myös eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneille, ilokseni olen todennut vuosien varrella luottamuksen olevan heidän kanssaan samanlaista.

Tänä päivänä taantuma hieman kurittaa länsimaita, yritysten maksuvalmius on heikentynyt, silti asiakkaani, erinomaiset suomalaiset kuluttajat maksavat ajallaan laskunsa. Tästä kaikesta olen todella kiitollinen, ensinnäkin se mahdollistaa yritystoimintani ja pystyn toimimaan tulorahoituksella. Toisekseen työmieliala on korkealla, kun ei tarvitse miettiä milloin saan rahaa vai saanko milloinkaan.

Kiitos kaikille asiakkailleni näistä 20-vuodesta, te olete mahdollistaneet nämä keittiöremontit ja olen saanut palvella teitä.

Keittiön nurkassa oli kaatosanko tai jätesanko, johon kipattiin kaikki jätteeksi menevä, palava poltettiin tai käytettiin sytykkeenä. Näin ennen, ja ennen kaikkea ennen ei paljoa syntynyt jätettä. Miten sitä olisikaan voinut syntyä, aikana jolloin kaikki oli lähituotteita ja kaupat olivat nimeltään aivan jotain muuta, ei ollut hypermarketteja. Lähinna maito-, liha- elintarvike-, lyhyttarvike-, siirtomaatavarakauppoja ja paljon muita.

Maito haettiin kannulla, sokeri ostettiin irtosokerina, kahvi jauhettiin kaupassa pussiin, leipä leivottiin kotona, juurekset ja perunat kasvoivat omalla pihalla. Ei ollut autoja yleisesti perheillä käytössä.

Jätettä syntyi todella vähän ja se vähä käytettiin hyödyksi jos sillä oli käyttöä ja loput haudattiin maahan. Osassa kaupungeissa oli jo kaatopaikkojakin. Sitä en tiedä, milloin kunnallinen jätekeräys alkoi, varmaan -50 luvulla suuremmissa kaupungeissa. Tämä tieto on mutupohjaista.

Ensiksi allaskaapin oveen ilmestyi teline, jossa oli jätesanko, seuraava vaihe oli oveen kiinnitettävä sanko. -70 luvulla ilmestyivät ensimäiset viritykset jätevaunusta ja nykyisin on saatavana jo moottoroituja jätevaunuja, jotka avautuvat hieman ovea painamalla. Normaalissa jätevaunussa voi olla neljä sankoa. Innokkaimmat kierrättäjät pitävät jopa kahdeksaa astiaa.

Kierrättäminen on hieno asia, näin saadaan kiertoon tarvikkeet, joista voidaan valmistaa kierrätysmateriaalia tai kierrättää suoraan käyttöön kuten monet metallit. Mielenkiintoista on nähdä miten pitkälle kierrätys saadaan toimimaan, etenkin lajittelu ja niiden hyödyntäminen, jotta oikeat materiaalit päätyisivät kustannustehokkaasti oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Tekniikka kehittyy jatkuvasti ja voimme vain arvailla, miten tulevaisuudessa kierrätetään vai onnistutaanko tekniikalla tekemään kierrätys tarpeettomaksi.