 |
 |
 |
 |
Keittiön nurkassa oli kaatosanko tai jätesanko, johon kipattiin kaikki jätteeksi menevä, palava poltettiin tai käytettiin sytykkeenä. Näin ennen, ja ennen kaikkea ennen ei paljoa syntynyt jätettä. Miten sitä olisikaan voinut syntyä, aikana jolloin kaikki oli lähituotteita ja kaupat olivat nimeltään aivan jotain muuta, ei ollut hypermarketteja. Lähinna maito-, liha- elintarvike-, lyhyttarvike-, siirtomaatavarakauppoja ja paljon muita.
Maito haettiin kannulla, sokeri ostettiin irtosokerina, kahvi jauhettiin kaupassa pussiin, leipä leivottiin kotona, juurekset ja perunat kasvoivat omalla pihalla. Ei ollut autoja yleisesti perheillä käytössä.
Jätettä syntyi todella vähän ja se vähä käytettiin hyödyksi jos sillä oli käyttöä ja loput haudattiin maahan. Osassa kaupungeissa oli jo kaatopaikkojakin. Sitä en tiedä, milloin kunnallinen jätekeräys alkoi, varmaan -50 luvulla suuremmissa kaupungeissa. Tämä tieto on mutupohjaista.
Ensiksi allaskaapin oveen ilmestyi teline, jossa oli jätesanko, seuraava vaihe oli oveen kiinnitettävä sanko. -70 luvulla ilmestyivät ensimäiset viritykset jätevaunusta ja nykyisin on saatavana jo moottoroituja jätevaunuja, jotka avautuvat hieman ovea painamalla. Normaalissa jätevaunussa voi olla neljä sankoa. Innokkaimmat kierrättäjät pitävät jopa kahdeksaa astiaa.
Kierrättäminen on hieno asia, näin saadaan kiertoon tarvikkeet, joista voidaan valmistaa kierrätysmateriaalia tai kierrättää suoraan käyttöön kuten monet metallit. Mielenkiintoista on nähdä miten pitkälle kierrätys saadaan toimimaan, etenkin lajittelu ja niiden hyödyntäminen, jotta oikeat materiaalit päätyisivät kustannustehokkaasti oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Tekniikka kehittyy jatkuvasti ja voimme vain arvailla, miten tulevaisuudessa kierrätetään vai onnistutaanko tekniikalla tekemään kierrätys tarpeettomaksi.
